Lunta on niin paljon, että eurasierit ovat uponneet päätänsä myöten Tai sitten ei... Kuva on otettu keittiön ikkunan läpi ja koirulit makoilevat koiralaan menevällä polulla.
Inkan mielipaikka on pihan iiiiso lumikasa, siellä makoilee ja tarkkailee ympäristöä. Ei ihan tunturi, mutta melkein.------------------------
Ruotsin reissu takana päin ja ei ole kyllä muulloin ollut yhtä kivaa päästä viimein kotiin. Reissu oli kaikkea muuta kuin rentouttava koska osa näyttelyhallista romahti kuin korttitalo. Onneksi tämä tapahtui yöllä eikä ihmisiä jäänyt alle. Mutta kaneja oli paikalla n.1600 ja osa niistä menehtyi. Ihmisten huoli ja suru kaneistaan oli rankkaa katsottavaa ja reissussa tuli itkettyä yli äyräiden. No, onneksi oli iloisiakin hetkiä ja nauruakin yllin kyllin katastrofin keskellä. Itku ja nauru ovat yllättävän lähellä toisiaan, se tuli taas huomattua...
Kotiin oli tuliaisena vain yksi kani, luonnonharmaa kääpiöluppa uros, joka onneksi selvisi onnettomuudesta. Muut kaniostokset jäi tekemättä, koska monien kasvattajien kaneja oli vielä löytymättä kun lähdimme eikä siinä voinut kuvitellakaan menevänsä kyselemään möisivätkö jotain. Kasvattajat, jotka möivät kaniherran minulle, olivat onnekkaita: he saivat kaikki näyttelyissä olleet kaninsa elävinä pois alueelta.
